Esitykset Tuiran kirkossa 2017
pitkäperjantaina 14.4. klo 20
lankalauantaina 15.4. klo 16 & 20
pääsiäissunnuntaina 16.4. klo 16 & 20

Kaikkiin esityksiin on vapaa pääsy!
Osoite: Myllytie 5, 90500 Oulu

Tänään on ensi-ilta!

Nyt on jo pitkäperjantai ja tänään on ensi-ilta. Olen ilmestynyt töihin aamu aamulta nuutuneempana harjoitusten kestettyä maanantaina puoli kymmeneen, tiistaina puoli yhteentoista ja keskiviikkona puoli kahteentoista. Flunssa yrittää tuloaan. Koetan taistella vastaan. Onneksi eilen torstaina oli lepopäivä. Mutta saivatko muut levätä? Tuottaja, ohjaaja, muut vastuuhenkilöt? Maanantaina etuparven lattialla istuessani oli aikaa miettiä kaikenlaista. Käsityökassi oli kyllä mukana, mutta eipä pimeydessä voinut Pokémon-lapasia viimeistellä tai huivia virkata. Siis olen tässä enkä muuta voi. Annan ajatusten ja tunteiden kulkea seuratessani ammattilaisten työskentelyä. Tämähän taitaa olla sitä mindfulnessia.


Nämä Pokémon-lapaset ovat valmistuneet harjoituskauden aikana.

Musikaali on tänä vuonna saanut lisää syvyyttä teemoihin ja henkilöhahmoihin. Kuorolaisena on pidettävä pää kylmänä eikä voi mennä liikaa mukaan tunnetiloihin, jotta ylipäätään pystyy laulamaan. Haasteensa tuo eri puolilla kirkkoa laulava kuoro. Tänä vuonna meillä on monitorit, joista kuulemme musiikin ja rytmin viime vuotta paremmin. Kuorolle on myös lisätty mikrofoneja, joiden ympärille tiiviisti ryhmityttäessä tulee aivan ammattimainen olo. Kuorokaveri tuumi meidän olevan kuin Harmony Sisters – otetaan tästä ilo irti!

Kuoronjohtaja Marja johtaa ”piilosta” ilman säestystä laulettavan laulun. Mikrofonien ympärille ryhmittyneenä osa joutuu olemaan häneen selin. Asiaan löytyi ratkaisu: seuraamme ristiin toistemme huulten liikkeitä, kun yksi meistä sentään näkee Marjan viittomat. Ryhmätyötä tämäkin! Eilen ääneni sai levätä. Tutkailin nuotteja ja käsikirjoitusta ja muistelin laulujen sanoja.


Muistiinpanoista on hyvä kerrata kohtausjärjestys ja laulujen iskut.

Tänään kuljemme yhdessä ensi-iltaan. Tämä on ollut jälleen henkinen ja hengellinen matka kohti pääsiäistä. Mietin, etten enää ikinä lähde tällaiseen rumbaan. Mutta samalla mietin jo ensi vuotta – toteutuuko musikaali? Jos toteutuu, osallistunko? Luoja tietää, vaan ei vielä kerro. Kuten ohjaaja Tuukka jossakin vaiheessa muistutti, homma on vapaaehtoinen siihen saakka, kun päättää, lähteekö mukaan vai ei. Tämä vaatii lujaa sitoutumista ja osallistumista, ajoissa paikalla olemista ja keskittymistä, työrauhan antamista muille ja toisten kunnioittamista. Kun viimeinen esitys pääsiäissunnuntaina on ohi, mielen valtaa suuri helpotus ja suuri haikeus. Mutta tänään puen jalkaani jälleen tukisukat ja ei-niin-naiselliset kopisemattomat kengät, joissa on tilaa heilutella varpaita. Näillä mennään! Illalla nähdään!


Tukisukissa ja kunnon kengissä jaksaa.


Tarja Siira, kuorolainen