Esitykset Tuiran kirkossa 2017
pitkäperjantaina 14.4. klo 20
lankalauantaina 15.4. klo 16 & 20
pääsiäissunnuntaina 16.4. klo 16 & 20

Kaikkiin esityksiin on vapaa pääsy!
Osoite: Myllytie 5, 90500 Oulu

Kaikki ohi on?

Jeesuksen vaatteet odottavat kotona muovipussissa pyykinpesukoneen vieressä pyykkäystä. Rekvisiitta on pakattu ja viety Tuiran kirkon varastoon. Riivaajien viitat on palautettu Pyhän Tuomaan kirkon yläkerran varastoon. Viime vuoden Pilatukselta lainattu pikari on palautumassa takaisin omistajalleen. Äänentoistofirman väki kävi hakemassa viimeisiä isoja mustia kankaita Tuiran kirkosta takaisin varastoihinsa. 

Elimme Inri-esiintyjäkaartin ja aina uudestaan kirkon täyttäneen yleisön kanssa hyvin intensiivistä aikaa pääsiäisenä. Kaikki, mitä olimme suunnitelleet, mihin olimme valmistautuneet ja mitä olimme harjoitelleet, on saamassa päätepisteensä. Kenraali ja viisi esitystä oli suuri juttu kaikille niille vapaaehtoisille, jotka antoivat vapaa-aikaansa ja lahjansa tämän produktion tekemiseen. Vieläkin sydäntä lämmittää kaikki se venyminen ja jaksaminen, jota kaikilta löytyi. 

Viimeisen esityksen jälkeen kokoonnuimme Tuiran kirkon Suvanto-saliin. Kiitimme kaikkia, jotka olivat antaneet lahjansa ja sydämensä tähän produktioon, kiitimme Tuiran seurakuntaa ja Oulun Helluntaiseurakuntaa kaikesta tuesta, asioiden mahdollistamisesta sekä konkreettisesta avusta. Ennen kaikkea kiitimme hyvää Taivaallista Isäämme, jolta olemme tämän kaiken lahjaksi saaneet. 

Kun kampesin Jeesuksen poikkipuuta, Pilatuksen vatia, Juudaksen rahoja, Pietarin nuotiota ja opetuslasten penkkiä Tuiran kirkon alakerran varastoon, minua hymyilytti. Kaikkien rakkaiden näyttelijöiden, kuorolaisten ja musikaalin muun henkilökunnan kanssa käymiäni tilanteita ja tapahtumia tulvi mieleeni. Usein muistin sellaisia pieniä tilanteita, kun joku meistä oli tekemässä jotakin, ja toinen kulki ohitse ja kosketti tai silitti samalla. Pieni ele teki hyvää ja mielestäni kertoi sellaisesta luottamuksesta, jossa oli levollista elää ja olla. Yhteinen usko yhdisti ja oli valtava voimavara ja voiman lähde koko matkamme ajan. 

Tämän tekstin otsikko on Jeesuksen äidin laulun sanoista, jossa äiti kokee kuolleen poikansa ristin äärellä suurta surua ja tuskaa – siinä hetkessä niin lopullista. Tunteen tasolla voi vain aavistella, mitä hän äitinä kävi läpi. Oli kuin pimeän musta koura olisi tarttunut Jeesukseen ja aivan kuin puristanut hänet hengiltä. Hänen poikansa kuoli, Hän, joka oli itse antanut toivoa ihmisille. Heille, jotka olivat menettäneet kaiken. 

Jeesuksen äiti, me Inri-musikaalin tekijät ja toivottavasti myös katsojat saimme elämiimme ilon, suuren Ilon. Ilon siitä, että kaikki ei olekaan ohitse. Kaikki ei ole ohitse eikä menetetty. Jumalalle mahdoton on mahdollista. Pääsiäisen viesti, jonka Jeesus pyysi naisia välittämään, on vahva ja selkeä. Se ei ole vain viesti tyhjästä haudasta vaan viesti kuoleman Voittajasta. Ystävämme Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille 8. luvussa: 

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme". 

Inri-musikaali on esitysten, esiintyjien ja katsojien osalta tältä erää ohitse, mutta totisesti kaikki ei ole lopullista. Sillä voihan olla, totesi Pilatus. Ja näin totisesti on, vakuuttaa Vapahtajamme. 


Terhi-Liisa Sutinen



Rekvisiitta palautuu takaisin paikoilleen odottamaan ehkä ensi vuoden pääsiäismusikaalia.