Esitykset Tuiran kirkossa 2017
pitkäperjantaina 14.4. klo 20
lankalauantaina 15.4. klo 16 & 20
pääsiäissunnuntaina 16.4. klo 16 & 20

Kaikkiin esityksiin on vapaa pääsy!
Osoite: Myllytie 5, 90500 Oulu

Yhtymäkohtia Prinsessa ja villijoutsenet -oopperaan

Luin lehdestä Oulun Musiikkijuhlien satuoopperasta Prinsessa ja villijoutsenet. Innostuin heti ja päätin mennä katsomaan esityksen. Innostukseni lisääntyi entisestään lukiessani esiintyjälistaa. Meidän Aki (Jeesus)! Meidän Rami (Pilatus)!

Oopperan edetessä löysin monta yhtymäkohtaa INRI-musikaaliin. Molemmissa tulevat esille niin ihmisen valoisat kuin pimeät puolet. Minua puhutteli viime vuonna tuottaja Henri Pesosen kirjoitus Tosielämän Pilatus tässä blogissa. Elämän varrella olen joutunut kohtaamaan myös omia pimeitä puoliani, vaikka nuorena en voinut edes kuvitella niitä löytyvän myös itsestäni. Ihmiset eivät ole aina rakastavia ja lojaaleja. Mitä vastaan, kun elämä kysyy ja pakottaa valitsemaan? Myös valitsematta jättäminen on valinta. Mieleeni muistuu myös monelle ehkä tuttu tarina ihmisen sisällä taistelevasta kahdesta koirasta, joista toinen edustaa kaikkea hyvää ja kaunista ja toinen niitä pimeitä puolia. Kysymykseen, kumpi niistä voittaa, on vastattava: ”Se, jota minä ruokin.”

Ihminen voi kuvitella olevansa vahva ja lojaali myös paineen alla, mutta pelko voittaa, kuten Pietari joutuu katkerasti tunnustamaan. Pilatus ei uskaltanut käyttää valtaansa ja tuomita Barabbasta. On olemassa joukkoälyä – ja tyhmyyttä. Viha ja tuhoavat tunteet tarttuvat sumentaen järjen ja inhimillisyyden äänen. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä: ”Sokeitako olimme?”. Satuoopperassa piispa oli valtansa sokaisema ja lähetti Eliisa-prinsessan kuolemaan. Eliisa kuitenkin pelastui ja oopperan lopussa toteutui armo: Eliisa ei antanut lähettää piispaa kuolemaan, vaikka yleinen mielipide sitä vaati. Valtansa menettäneelle karkotuksessa oli rangaistusta kyllin. Myöskään Jeesus ei kostanut: ”Ainoat sanat armon, rakkauden sekä iltarukouksen…”.

Työssäni joudun usein painiskelemaan neuvottomuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Siksi tuntui erityisen lohdulliselta lukea seuraava teksti: ”… Kaikkea johtaa silloin ego, ihmisen omavoimaisuus ja omanvoitontavoittelu. Ego kaappaa ihmisen, ja ihminen alkaa käyttää valtaa itsensä palvelemiseen sen sijaan, että palvelisi sillä toisia. Siksi valtaa pitäisikin olla sellaisella, joka ei sitä erityisemmin halua.” (Tommy Hellsten: Tähän olen tullut)

INRI-musikaalissa näyttäytyy elämän koko kirjo. Olet sydämellisesti tervetullut kokemaan näitä tunteita kanssamme!

Tarja Siira, kuorolainen